Millasen roolin sä haluat valita?

Mä olen todella huono seuraamaan sarjoja, ainakaan niin, että jaksaisin odottaa aina viikon seuraavaa jaksoa. Vaikka telkkari pyöriikin useimmiten taustalla, niin harvemmin muistan painaa nappulasta sitä päälle tietyn ohjelman takia. Tästä syystä netflix, viaplay, ruutu ja katsomo ovat meikäläisen suosikkeja. Tällä viikolla aloitin viimeinkin sarjan "Iholla". Jaksoja on takana nyt neljä (ja tottahan toki yhdeltä istumalta katsottuna) ja täytyy sanoa että ennakkokäsitys julkkisten tuotantokaudesta alkuun vähän puistatti, mutta huomaan tietyllä tapaa samaistuvani jaksoihin jo nyt. Miksi? Koska meidät on opetettu, että yrittäjä on aina tavoiteltavissa, ikiterve, pelkkää hymyilevää suuta ja edustava.

"Mieleeni on tatuoitu, että ikinä ei saa sanoa, miltä oikeasti tuntuu. Että sano ihan mitä muuta vain" -Sini Sabotage, sarjassa Iholla

Jotenkin tämä on aika pysäyttävää ja varmasti myös moni (muutkin kuin julkkikset ja yrittäjät) samaistuvat tähän. Miksei voi tuoda julkisuuteen sitä kuvaa, että aina ei jaksa, ei pysty eikä halua. Yrittäjänä ei saa sanoa "ei" töille, ei saa sanoa että nyt on väsynyt, sairaslomasta puhumattakaan. Koskaan ei ole muka huonoa työpäivää koska itsehän on alansa valinnut. Heikkouksiakaan ei sovi olla, tai se tekee sinusta epäluotettavan asiakkaiden silmissä.

On vaikea määrittää omaa polkuaan näin yrittäjyyden alkutaipaleella. Millaisen kuvan itsestään luo asiakkaille että työt eivät katoa koska saattaisit saada musta sen takia epäluotettavan, masistelevan tai negatiivisen kuvan? Kysymys on siitä, millaisen roolin minä haluaisin valita.

Jos koen saavani jostain hyvää ja aitoa palvelua, käytän kyseisen yrityksen palveluita myös jatkossa. En kuitenkaan koskaan halua olla asiakas, joka vaatii yrittäjältä epäinhimillisyyttä, jotain supersankarina olemista. Haluan olla asiakkaana sellainen jolle voi sanoa että nyt ei kuule onnistu, oon ollut oksennustaudissa koko päivän ja oo ihan loppu. Tai työn viivästymiselle annetaan hyviä tekosyitä kun ei kehdata kasvojen menetyksen pelossa sanoa, mistä oikeasti kiikastaa.

Haluaisin, että kaikki mun asiakkaat tutustuisivat Jonnaan. Siihen Lentovaaran Jonnaan joka on Karviasta, puhuu ehkä vähän etelä-pohjalaasen leviää ja on vähän juntti. Ei saa itseään salille vaikka pitäisi ja nauttii spotifyn valmiiksi kasatuista soittolistoista koska ei jaksa luoda omia. Meikäläinen on se, jonka näet kahden koiran kanssa kylällä kehumassa koiria typerällä äänellä ihan olemattomista jutuista. Mä kuulun niihin jotka kertoo typeriä vitsejä ja rakastaa sarkasmia.

Yrittäjien palstalla oli joskus puhetta siitä, että asiakkaille ei saisi laittaa sähköpostia yöaikaan. Tämä on paha. Varsinkin jos on kyse kuvauksen suunnittelusta! Olen iltavirkku enkä muuksi muutu, ja parhaimpia suunnitelmia saan öisin, rustailen pitkiä sähköposteja jotka tallennan luonnoksiin ettet sinä vain saa minua kiinni siitä, että suunnittelen kuvausta yömyöhään. Millainen yrittäjä sekin on, joka valvoo öisin ja nukkuu aamuisin pidempään? Toisaalta olen miettinyt, että aamu viideltä laitetusta viestistä ei voi päätellä, olenko herännyt vain superaikaisin vai valvonut tosi myöhään. Huomaamatta tulee aina katsottua yrittäjien blogeista että mihin aikaan teksti on julkaistu, mutta lohduttelen itseäni sillä, että ajastustoiminnon takia kaikki kirjoittavat tekstejään muka aamuisin.

Haluaisin, että roolivalintani on olla superihmisen sijaan aito. Tyyppi jonka käyntikortissa lukeekin Jonna ja jolle voi jutella ihan niistä oikeista asioista. Kertoa mikä kuvauksessa jännittää ja mikä painaa mieltä. Koska koko tän hässäkän takana on vain yks mimmi ja se oon minä. On turha kirjoittaa sivuille että "ota yhteyttä meihin", kehen meihin? Soita mulle, Jonnalle -minä se täälä vain olen.

En tiedä, vaikuttaako alavalinta omiin ajatuksiin. Koska jos tuut mulle valokuvaukseen, haluan tietää susta, sun ajatuksista ja fiiliksistä. Mä haluan ne kuviin joiden eteen me molemmat nähdään vaivaa. Jotenkin sen pitää olla vaihtokauppaa, että sä uskallat jutella mulle teidän remonttistressistä, tulevasta muutosta tai lapsikatraan oksennustaudista, huonosta minäkuvasta puhumattakaan, kyllä mun pitää voida avautua myös sulle.

Enkä viä tiä, uskallanko ees julkasta tätä tekstiä.
Mutta toisaalta,  #lupa näkyä.